Muuan laulupuu

Puhkesi lauluun vanha, harmaa kelo.
Oksilla sadat laulavat lehdet tummina taivasta vasten.
Hetken sai laulaa vanha puu,
kannattaa oksillaan yli taivaan raikuvaa riemua.
Pyrähtävän hetken ikuisuutta
syli täynnä.
Taivas ja maa kohtasivat,
kuollut puu tulvillaan säveliä,
vain hetken. Vain hetken.

Sitten jo avaruuden sinessä
häipyvä lintuparvi.

1981

Tämä on yksi syksyrunoistani. Nyt lokakuussa ovat kai kaikki muuttolinnut jo etelänmailla.