Ja aikaa ei enää ole

Sinä päivänä murhe lakkaa,
murentava, sydämiä kuluttava tuska,
sillä aikaa ei enää ole.
Odotus saa täyttymyksen.
Silloin kaipaus ja ikävä
ovat saaneet täydellisen muodon
ja tulleet tarpeettomiksi.
Se on loppumaton ilon päivä,
ikuinen hetki
Jumalan täyttämässä olemassaolossa,
jossa kaikki vajavainen on päättynyt
ja jokainen kyynel on lakannut vuotamasta.

Ja kuitenkin se on murheen päivä,
iankaikkisen murheen päivä,
sillä aikaa ei enää ole,
siksi kipu on loputon,
vaiva ja epätoivo alituinen ja päättymätön.


Hyvä ja paha, nämä kaksi,
tulevat silloin
toisistaan riippumattomiksi olotiloiksi,
joissa jokaisella ihmisellä on oma paikkansa
pysyvästi
valintansa mukaan
hyvässä tai pahassa,
rakkaudessa tai vihassa.

12.5.1981